Modernien juoksujalkineiden kehitys on johtanut siihen, että moni on omaksunut epäluonnollisen juoksutyylin juosta kantapäävoittoisesti. Kantapää edellä törmääminen, jota mainostetaan usein "rullaavan askeleen" ensivaiheena, on paitsi vaarallista myös biomekaanisesti epätaloudellista ja tehotonta.
Ilman kenkiä tai hyvin kevyillä ja ohutpohjaisilla tossuilla juostessa jalka osuu luonnostaan päkiä edellä maahan. Kävely ja juoksu ovat biomekaanisesti kaksi täysin erilaista tapaa edetä. Kävelyssä törmääminen tapahtuu kantapäällä, mutta juoksussa päkiällä.
Juoksun törmäysvaiheessa osa liikkeestä väkisin pysähtyy, jolloin liike-energiaa päätyy toiseen muotoon. Jalan osuessa maahan kantapää edellä liike-energialla ei ole luonnollista paikkaa varastoitua tai siirtyä. Osa siitä muuttuu lämmöksi, ja osa siirtyy ylävartaloon aina selkärankaan asti aiheuttaen lopulta mm. selkävaivoja. Päkiäaskelluksessa jalan luonnollisest iskunvaimennusmekanismit ottavat liike-energian hallitusti vastaan.
Jalkaterän ja pohkeen muodonmuutos on osa niiden normaalia toimintaa. Suurin muutos tapahtuu akillesjänteellä, joka venyy 2-3 senttiä. Tämän enempää kantapään ei tarvitse olla koholla päkiän osuessa maahan. Muita iskunvaimennusmekanismeja ovat jalkaholvin kaaren painuminen kokoon ja nilkan pronaatio. Molemmissa liikkeissä elastinen kudos venyy ja varastoi energiaa, erityisesti jalkaterän pronaatioon liittyy sitkeä uskomus sen haitallisuudesta, mutta pronaatio on täysin luonnollinen osa askelta.
Parasta muodonmuutoksessa on se, että energiaa ei ainoastaan varastoida kontaktivaiheen 1. puolikkaan aikana, vaan se vapautetaan jälkimmäisessä puolikkaassa. Onko tällä energiamäärällä mitään käytännön merkitystä? On arvioitu, että jalkaterän elastiset rakenteet ja akillesjänne yhdessä kykenevät varastoimaan n.50 joulea yhdellä askeleella. Kun askeleeseen liittyvä mekaaninen energia on 100 joulea, voidaan nilkan oikean käytön avulla säästää huomattava määrä energiaa.
Kolmas päkiäjuoksulla saavutettu etu on pohjelihasten optimaalinen hyödyntäminen. Juoksussa hyvää taloudellisuutta, nopeutta ja tehoa ei saavuteta ilman pohjelihasten ja akillesjänteen yhteistyötä.
Vääränlaiset jalkineet opettavat helposti väärän tekniikan. Juoksukengillä voi kuitenkin myös liikkua biomekaanisesti oikein. Ongelmaksi vain saattaa muodostua monen juoksujalkineen rakenteelliset ominaisuudet, jotka estävät jalan luonnollisen toiminaan.
Luonnollista askellusta mahdollisesti haittaavia piirteitä ovat:
* Paksu kantapehmuste, joka ohjaa ensikontaktin kantapäälle tai estää kantapään laskeutumisen päkiäkontaktin jälkeen.
* Sellainen pohjan, joka estää jalkapohjan kaaren normaalin muodonmuutoksen.
* Pronaatiotuki, joka estää nilkan luonnollisen taittumisen sisäänpäin.
Paljain jaloin liikkuminen myöskin aktivoi ja vahvistaa jalkaterän lihaksia. Tämä vaikuttaa positiivisesti tasapainoon ja liikkeiden hallintaan sekä jalan ja liikuntaelimistön yleiseen hyvinvointiin. Ne jalan pienet lihakset harjaantuvat myöskin, jotka normaalisti eivät tee töitä liikkuessa.
Jos liikut ilman minkäänlaisia jalkineita, sillä voi olla myös muitakin positiivisia vaikutuksia kehoon. Betoniviidakossa liikkumiseen ainakin suosittelisin esimerkiksi ohutpohjaisia Vibram Fivefingers kenkiä.
Paljasjalkajuokseminen aloitus:
* Aloita pehmeältä alustalta, kuten nurmelta tai hienorakenteiselta hiekalta.
* Keskity tekniikkaan: ojenna nilkka ennen kontaktia, laskeudu päkiällä ja anna kantapään painua alas sille varaamatta.
* Pelkkä kävelykin etenkin alkuun on hyvää treeniä jalkaterän pienille lihaksille.
* Muista juostessa hyvä ryhti ja pitää nilkat, olkapäät sekä ranteet rentoina.
* Alkuun kannattaa myöskin aloittaa melko lyhyillä lenkeillä, jotta jalat tottuvat touhuun. Ensimmäisillä kerroilla pohkeet saattavat tulla erityisen kipeäksi.
Tamperelainen Compactfit järjestää syksyllä barefoot-running kurssin, jonne saapuu alan asiantuntija Lontoosta. Lue täältä lisää.
Loppuun vielä paljasjalkajuoksuun liittyvä fiilistelyvideo:
