Miten päädyin tähän?

Ajattelin kirjoitella siitä miten ihmeessä entinen karkki-limsa-sokeriaddikti, jonka lempiruoka oli kebab, jota ei terveysasiat olisi juuri voinut vähempää kiinnostaa on päätynyt terveyshörhöilijäksi ja pitämään aiheesta vielä blogia!?

Kuten monille myös itselleni terveys kuulosti kaikkea muuta kuin kiehtovalta. Median ja erilaisten uskomusten ansiosta mielikuva siitä oli lähinnä se, että puputtaa ”kanin ruokaa” kaloreita laskien elämästä nauttimatta. Sillä ajatusmaailmalla mielummin tyytyi siihen mitä on. ”Kaikkihan tässä on ihan ok. Hoikassa kunnossa ollaan. Ei mitään pahempia sairauksia, mitä nyt vähän allergiaa, ihon kunto välillä hieman huono, talvella väsymys painaa ja kiintiöflunssat tulee sairasteltua.."

Taisi olla vuosi 2008, kun aloin saamaan sähköpostiini eräältä aika kovalta jätkältä viestejä siitä, että haluanko voida enemmän kuin vain hyvin, parantaa suorituskykyäni, energisyyttäni jne. Viesteissä puhuttiin myös mitä ihmeellisimmistä eksoottisista ruoka-aineista. Luin jutut mielenkiinnolla läpi, mutta en kuitenkaan heti alkanut zoomailemaan syömisiäni sen tarkemmin. Vaikka kebab olikin lempiruokani ja join melko paljon limsoja jne. niin söinhän mielestäni kuitenkin pääsääntöisesti suhteellisen terveellisesti; paljon pastaa ym. ;) Olin ennestään jonkun verran perehtynyt ravintoasioihin johtuen urheilu/harrastustaustani, mutta näissä viesteissä esiteltiin hieman poikkeavia näkökantoja niihin juttuihin mitä olin itse lukenut asian tiimoilta.

Halmetoja alkoikin sitten tykittämään ihan säännöllisesti sähköpostia. Tiesin, että kyseisellä kaverilla on kertynyt mielettömästi tietoa ravinnon ja suorituskyvyn välisestä yhteydestä vuosien mittaan, mutta vaati kuitenkin hieman sulattelua, kunnes kiinnostuin aidosti terveydestä ja ravinnosta sekä varsinkin niiden välisestä yhteydestä. Ihan viimeinen niitti viimeistään oli viidakkomiehen Nutrix-kirja.

Tarvi ottaa se aika ja oikeasti haluta sitä muutosta. Asiat yleensä tapahtuvat aina ajallaan ja aiemmin en ollut vielä sellaisessa elämänvaiheessa, että terveysasiat olisivat sen syvällisemmin kiinnostaneet.
Yleensähän vastustamme muutosta ja pidättäydymme mielummin vanhoissa toimintamalleissa ja pinttyneissä tavoissa, koska se tuntuu turvalliselta. Olin kuitenkin pidempään jo miettinyt miksi olotila on varsinkin talviaikaan jotenkin vetämätön, tuntuu siltä ettei koneestaan saisi kaikkia tehoja irti, flunssaa pukkaa välillä ja fiilikset ylipäätään vois olla ehkä paremmatkin jne. En kutenkaan innostunut terveysasioista pelkästään sen takia, jotta eläisin yli 100-vuotiaaksi vaan nimenomaan enemmänkin sen vuoksi, jotta minulla olisi mahdollisimman hyvä olla tässä ja nyt. Joka johtaa mm. myös siihen, että voin antaa itsestäni muille enemmän.

Arvostus ja laatutietoisuus ruoan suhteen kasvamaan. Aloin suurennuslasin kanssa tarkasteleen mitä kaikkea sinne ostoskoriin päätyykään. Tässä uudessa ravintofilosofiassa parasta oli se ettei mistään tarvinnut luopua, kunhan investoi laatuun ja sitten seuraa vain mielihalua. Mistään en luopunut suoraan. Lähdin kaikessa panostamaan ensin laatuun. Askel askeleelta. Kaikki "turha" alkoikin sitten itsestään jäämään pois.

Keittiössä blenderi rupesi surraamaan ahkerasti ja pian löysinkin itseni yhdestä parhaimmista kaupoista ostamassa mm. Maca-jauhetta ja suklaan tekoaineita. Silloin ei vielä valikoima päätä huimannut. Hyllyjen perukoilta löytyi epämääräisen näköinen purkki, jossa taisi lukea vain "Maca from Peru" tms. :)

Ravintomuutosten ansiosta alkoikin hieman tapahtumaan asioita: vireystila lähti pikkuhiljaa nousuun, allergiat katosivat, sairastelujen määrät tippuivat lähemmäs nollaa, päänsärkyjä ei enää ollut joista kärsin joskus, verensokerin heittelyt loppuivat, urheilujen jälkeinen palautuminen nopeutui, fiilikset kaikinpuolin freesimmät ja oli yllättävää huomata myös mentaalisella puolella tapahtuvan muutoksia.

Niistä ajoista lähtien olen opiskellut epäsäännöllisen säännöllisesti netistä, kirjoista, videoilta ravinnosta ja terveydestä.Välillä innostus hieman laantui johtuen ehkä siitä, etten ole päässyt jakamaan asioita. Siksi päädyinkin pitämään blogia, jotta voin jakaa oppimiani asioita ja samalla selvittää itselleni voisiko muiden ihmisten jeesiminen näissä asioissa olla se "mun juttu".

Mietin blogin aloittamista varmaan jo yli vuosi sitten, mutta jostain syystä ei löytynyt tarpeeksi rohkeutta ja täytyy myöntää, että kyllä nytkin mietin pitkään tämän aloittamista. Kaikenlaisia ihmeellisiä ajatuksia (lue:pelkoja) nousi pintaan, kun ajattelin blogin pystyttämistä, jotka kuulostaa varsinkin jälkikäteen ajateltua melko huvittavilta.

”Mitä jos kukaan ei lue blogiani?”

”Onko mitään annettavaa, kun ravinto-terveys-blogeja tuntuu olevan nykyisin melko paljon?” 
"Osaanko kirjoittaa näistä asioista?"
jne.

Mind playing tricks on me!

Jos yksikin innostuu blogini kautta kohti terveellisempiä elämäntapoja tai saan tuotua jotain uutta hyvää jonkun elämään niin olen jo enemmän kuin onnistunut. Sekä itsekkäästi ajatellen: blogin kirjoittaminen on tietynlaista asioiden läpikäymistä sekä kehitän itseäni inspiroivissa asioissa, tulen paremmaksi kirjoittajaksi jne. Ei tässä juuri ole mitään hävittävää - päinvastoin.

Matkalla ollaan ja vielä on paljon oppimista.

Tekstiä tulee silloin, kun inspiraatio iskee. Luultavammin blogaustahti kiihtynee mitä pidemmälle vuotta mennään. :) Katsotaan minne mielihalu ja polku johtaa..

”Jos kuuntelisimme vain järkeämme, meillä ei olisi koskaan ystäviä, emme aloittaisi omaa yritystä tai rakastuisi, koska olisimme epäileviä. Meidän on koko matkan ajan hypittävä isoilta ja pieniltä jyrkänteiltä ja kasvatettava siivet alastulomatkalla.”