D-VITAMIINI
Kyseinen vitamiini on erittäin keskeinen tekijä immuniteettimme kannalta. D-vitamiini on vitamiinin sijaan enemmänkin kuin hormoni, joka vaikuttaa jokaikiseen toimintoon kehossamme.
Tärkein d-vitamiinin lähde on aurinko, joten kannattaa mennä keskipäivän aikaan ulos mahdollisimman vähissä pukeissa! Suomi sijaitse sellaisilla leveysasteilla, että on suotavaa napata d-vitamiinia myös purkista, etenkin syksy-kevät välillä, mutta myöskin kesäaikaan. Loppupeleissä harva pääsee nauttimaan päivittäin puolen päivän aikaan auringosta, jolloin säteet ovat voimakkaimmillaan. Muita d-vitamiinin lähteitä ovat mm. rasvaiset kalat, kananmunat, mutta loppupeleissä näistä saadaan hyvin vähän kyseistä vitamiinia. Prosessoituihin maitotuotteisiin on myöskin lisätty d-vitamiinia, mutta niiden nauttiminen on kaikkea muuta kuin suositeltavaa.
D-vitamiini on yhdistetty luunmurtumien, syöpien, sydäntautien, diabeteksen, MS-taudin ja lukuisten muiden sairauksien ehkäisyyn. On myös näyttöä siitä, että D-vitamiini vaikuttaa positiivisesti fyysiseen suorituskykyyn.
Sopivasta annostuksesta kiistellään paljon. Suomessa suositukset ovat edelleen naurettavan alhaiset. Ihmiset sairastelevat "turhaan", koska kärsivät kroonisesta d-vitamiinin puutteesta. Tässä taas tullaan sen kysymyksen eteen, että halutaanko oikeasti, että ihmiset olisivat terveitä? Jostain muistan lukeneeni, että Kanadassa oli varovaisten laskemien mukaan todettu, että säästettäisiin miljardeja dollareja vuodessa terveydenhoitokustannuksissa, jos D-vitamiinitasoja saataisiin nostettua edes jonkin verran.
D-vitamiinin yliannostusta on turha liikaa pelätä. USA:ssa nostettiin taannoin turvallisen saannin ylärajaa 100 ug:aan (4000 IU/KY) päivässä ja tiedekatsauksissa alle 250 ug:n päivittäisten annoksien on havaittu olevan turvallisia. Suomessakin D-vitamiinin saantisuositukset ja turvallisen saannin yläraja (nykyisin 50 ug/vrk) todennäköisesti ja toivottavasti nousevat tulevaisuudessa. Mielestäni hyvä ohjenuora annostukseen on vähint. 1 ug/painokilo.
Sopivasta annostuksesta kiistellään paljon. Suomessa suositukset ovat edelleen naurettavan alhaiset. Ihmiset sairastelevat "turhaan", koska kärsivät kroonisesta d-vitamiinin puutteesta. Tässä taas tullaan sen kysymyksen eteen, että halutaanko oikeasti, että ihmiset olisivat terveitä? Jostain muistan lukeneeni, että Kanadassa oli varovaisten laskemien mukaan todettu, että säästettäisiin miljardeja dollareja vuodessa terveydenhoitokustannuksissa, jos D-vitamiinitasoja saataisiin nostettua edes jonkin verran.
D-vitamiinin yliannostusta on turha liikaa pelätä. USA:ssa nostettiin taannoin turvallisen saannin ylärajaa 100 ug:aan (4000 IU/KY) päivässä ja tiedekatsauksissa alle 250 ug:n päivittäisten annoksien on havaittu olevan turvallisia. Suomessakin D-vitamiinin saantisuositukset ja turvallisen saannin yläraja (nykyisin 50 ug/vrk) todennäköisesti ja toivottavasti nousevat tulevaisuudessa. Mielestäni hyvä ohjenuora annostukseen on vähint. 1 ug/painokilo.
D-vitamiinivalmisteista suosittelisin esim. näitä (vuodeksi d-vitamiinit n.10 eurolla - annostus molemmissa 50ug):
KALAÖLJY - välttämättömät rasvahapot
Kalaöljy kuuluu ehdottomasti d-vitamiinin rinnalla oleellisimpiin lisäravinteisiin.
Kalaöljy kuuluu ehdottomasti d-vitamiinin rinnalla oleellisimpiin lisäravinteisiin.
Omega-3 sekä 6-rasvahappoja on saatava ruoasta sillä elimistö ei voi valmistaa niitä itse. Länsimaalaisella ruokavaliolla tyypillisesti suhde menee poikkeuksetta omega-6 painotteiseksi. Omega-6 rasvahappoja saamme yleensä ruoasta tarpeeksi, mutta omega3 vajeesta kärsimme helposti. Optimaalinen suhde olisi kutakuinkin 1:1, kun nykyinen suhde on joidenkin arvioiden mukaan jopa 1:20 omegakutosten voitoksi. On myöskin arvoitu, että nykyinen omega3 saantimme on n. 3gr/vko, kun kivikauden ihmisen saanti olisi ollut jopa yli 300gr/vko. Pitää kuitenkin muistaa, että kivikauden ihminen söi "hieman" eri luokan kalaa kuin mitä meille kaupan tiskillä tarjotaan. Viljellyn kalan rasvakoostumus onkin luultavasti kaikkea muuta kuin Finelin taulukot kertovat. Alkuperäinen omega3 lähde on levä, jota kalat käyttävät ravintonaan ja altaissa kasvatettavat kalat syövätkin sitten viljoja ja soijaa - eivät levää.
Omega-3 rasvahappoihin kuuluvat DHA (dokosaheksaeenihappo), EPA (eikosapentaeenihappo) sekä ALA (alfalinoleenihappo). Omegakolmosten on todettu mm. laskevan verenpainetta ja sydänkohtausriskiä sekä ehkäisevän tulehduksia ja niihin liittyviä oireita, sairauksia. EPA-rasvahappo laskee koholla olevaa veren triglyseridiä. Ne on myös yhdistetty aivojen hyvinvointiin ja niillä voikin olla positiivisia vaikutuksia masennuksen hoidossa. Naisten on hyvä tiedostaa, että raskausaikana sekä imettäessä omega-3 tarve peräti kaksinkertaistuu.
Ja muutama hyvä kalaöljyvalmiste:
Laadukkaan kalaöljyvalmisteen tunnistaa siitä ettei se tuoksu voimakkaasti kalalle. Kalaöljyn ei myöskään pidä juuri maistua kalalle vaan pikemminkin se on mauton, ehkä hieman makea. Kalaöljyvalmisteet kannattaa säilöä kylmässä, jotta rasvahapot eivät pilaannu.
Ravinnosta EPA- sekä DHA-rasvahappoja saa mm. muikuista ja lohesta (suosi mahdollisuuksien mukaan villilohta) ja ALA-rasvahappoa saa mm. saksanpähkinöistä sekä chia-siemeneistä.
Mikäli ei halua esim. raskasmetallien välttelyn tai eettisten syiden vuoksi käyttää kalaöljyä, suosittelen vaihtoehtoisesti käyttämään esim. chia-siemeniä, udo's oilia, pellavansiemenöljyä tai merilevästä valmistettua omega-3 lisäravinnetta. Myöskin hampunsiemenöljy sisältää runsaasti omega-3, 6- ja 9 -rasvahappoja sekä se on erinomainen lähde gammalinoleenihapolle (GLA) ja E-vitamiinille.
Kannattaa muistaa, että kuten muissakin niin myös d-vitamiini sekä kalaöljy lisäravinteissa on laaduissa isoja eroja. Olisi hyvä suosia mahdollisimman luonnollista lähdettä / valmistetta. Valitettavasti Suomessa myytävät valmisteet sisältävät lähes poikkeuksetta täyteaineita ja ovat yleensä kaikkea muuta kuin laadukkaita. Tämän vuoksi suosittelisinkin tutustumaan iHerbin valikoimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti